TUESDAY WITH ME

Aamulla sain idean, että kuvaan tänään my dayn. Mulla oli vapaapäivä, koska en ollut viime perjantaina matikan kokeessa ja tänään olisi ollut vain matikan palautus. Tosiaan koeviikko käynnissä.
Kuvien laatu hävis sen sileän tien kun tein niistä kollaasit, mutta kai niistä jotain selvää saa. Rakas kamera, korjaannu nopeasti. Sais tännekkin vihdoin kunnollista kuvamateriaalia..

Heräsin 8:15 hirveeseen vessahätään (kuten joka aamu raskauden aikana), meinasin mennä vielä takaisin nukkumaan, koska herätys ois ollut vasta 9:00. Nousin kuitenkin ylös ja menin kahville. Luin siinä samalla biologian kokeeseen vähän, joka on torstaina.

Söin aamupalaa, tein perusaamutoimet ja vaihdoin vaatteet. Käytin Milon aamukävelyllä ja sitten lähdettiin äitin kanssa tervayskeskukseen labraan.

Labrassa ei mennyt kauaa ja kotiin päästyäni jatkoin biologian lukemista. Pari alempaa kuvaa ei liity niinkään tähän päivään, käytiin eilen Marian kanssa kylillä pyörimässä ja syömässä. Löysin kirpparilta parit hyväkuntoset farkut ja seppälästä kynnet. Noi farkut oli tosi hyvä löytö, koska paino on noussut aika paljon viime aikoina joten suurin osa housuista on liian pieni. En viitsi hirveesti ostella uusia, koska en tiedä kuinka kauan ne tulee mulle mahtumaan.

Äiti kyseli multa vähän bilsan käsitteitä, ei mennyt kyllä kovin hyvin (:-D). Haettiin Milon koirakaveri, Dani naapurista leikkimään. Jouduin tosiaan kuvaamaan niitä ikkunan läpi, koska sinne niiden rymyämisen väliin on vähän riskiä mennä. Suunnittelin myös vähän tulevaa blogikirjoitusta liittyen tähän raskauteen, semmonen FAQ -tyylinen postaus olis tarkotus kirjoittaa.

Varasin hammaslääkärin, napostelin karkkia (BonBon kalakarkit on yks kestosuosikki), yritin piirtää, mutta ei siitäkään oikeen mitään tullut. Kolmen aikaan lähin Milon kanssa metsään lenkille, kun Dani lähti kotiin. Sieltä mulla ei nyt oo kuvia, koska otan hyvin harvoin puhelinta mukaan lenkille. Pidän metsässä Miloa vapaana, heitän kävelyn ohessa sille keppejä ja käpyjä, joiden perässä se sitten juoksee. Matkan varrella on myös pari hyvää uintipaikkaa, missä Milo sitten käy uimassa.

Lueskelin kirjaa ja lakkasin kynnet. Äiti haki mulle heseruokaa (♥__♥). Pitäis oikeesti alkaa vähän parantamaan tätä ruokavaliota, mutta no can do kun on niin hyvää. Piirtelin hetken, join kahvia ja jutskailin äitin kanssa. 

Vähän ennen seitsemää menin suihkuun, pesin hampaat jne. Milo sai iltaruuan ja tehtiin pitaleipiä. Katoin Salkkarit, niiden jälkeen vein Milon iltakävelylle. 

Nyt kattelen vielä hetken Netflixiä ja sitten nukkumaan! :-)

Tämmönen tiistai päivä mulla tänään. Ei ihan perus arkipäivä, koska yleensä oon tiistaina koulussa. Iltapäivisin saatan nähdä kavereita esim. kylillä ja joskus käyn parikin kertaa lenkillä päivän aikana. En tiedä, oliko tässä nyt vähän liikaa infoa, mutta ehkä tää kelpaa. :-D 

-

Ihanan kamala yllätysraskaus.

Sain tietää tästä melkeen kolme viikkoa sitten. Aluksi olin todella järkyttynyt. En ole missään vaiheessa haaveillut lapsen saannista, olin ihan varma, että jos tulisin raskaaksi, tekisin abortin. Mieli kuitenkin muuttui tosi paikan tullen. Raskauden jatkamisesta tein lopullisen päätöksen vasta kun saman viikon lopulla puhuin asiasta äitini kanssa, joka ei monien muiden tavoin kehottanut keskeyttämään raskautta vaan sanoi, että tämä päätös on tehtävä itse ja hän tukee sekä auttaa, mitä ikinä päätänkään. Itkun, mietinnän ja keskustelun jälkeen päätin olla tekemättä aborttia. Sen jälkeen olenkin ollut vain iloinen asiasta. Niin kuin äitikin on tosi innoissaan. 

Ollaan hankittu jo vaikka mitä vauvatavaraa, vaunuja myöten. Ehkä joidenkin mielestä on liian aikaista, mutta musta on kiva kun on jo kaikkea valmiina. Muutan myös isompaan asuntoon tähän samaan pihaan, mikäli nyt saan sen asunnon. Nyt asun "epävirallisesti" äitin luona, koska oon viimeaikoina kaivannut hirveesti perheen seuraa ja ihmisiä ympärilleni. 

Oon saanut monenmoista kommenttia raskaudesta. Monet on onnitellut ja ihmetellyt. Yllättävän positiivisia ihmiset on kuitenkin ollut, odotin paljon pahempaa. Mutta hyvä näin koska täähän on oikeasti ilonen asia.

Mulla on ensimmäinen neuvolakäynti ensi viikon perjantaina. Ootan ensimmäistä ultraa kuin kuuta nousevaa ja ennen kaikkea tietoa siitä, että onko vauva terve. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että kaikki olis hyvin, mutta kyllä mä sitäkin odotan, että saan tietää onko tyttö vai poika. Äiti epäilee poikaa, mutta mä kun niin haluaisin tytön. Vaikka eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä kumpi se on. 

Lapsen isästä en ala selittämään somessa yhtään, en koe sitä tarpeelliseksi, koska ne joille se kuuluu, tietää ja loput arvaa, tai ainakin yrittää. 

Oon miettinyt jo nimivaihtoehtojakin. Muistan ihan pienenä lapsena sanoneeni että haluan lapsia vain siksi että saan päättää niille nimet (:DD). Aika karua. Niistäkin olen vielä toistaiseksi hiljaa. Sen verran voin paljastaa, että mikään "tavallinen" nimi ei tule olemaan. En halua, että samassa päiväkodissa on kolme muuta saman nimistä lasta, ja muutenkin vähän erikoisemmat nimet on mun mielestä kauniimpia. 

Koulusta sen verran, että jos en oo aivan väärässä niin vauva syntyy toukokuun alussa (perjantaina selviää tarkempi aika), kerkeen hyvin käymään melkeen kokonaan lukion kakkosluokan. Käyn joka tapauksessa koulua niin pitkään kun pystyn ja kesän jälkeen saatan aloittaa kolmannen luokan heti syksyllä. Tai sitten vähän myöhemmin, sen näkee sitten. Päiväkotiin en tietenkään niin pientä lasta laita, vaan äitini hoitaa vauvaa sen ajan kun oon koulussa. Mikä on mieletön rikkaus lapselle, ja tietysti myös mulle. Mä kun oon kasvanut käytännössä kokonaan ilman omia isovanhempiani niin olen erittäin kiitollinen ettei minun lapseni tarvitse kasvaa niin.

Nyt äkkiseltään ei tule mieleen muuta raskauteen liittyvää, mutta luulen että tulen kirjoittelemaan tänne nyt enemmän kun on jotain muutakin kirjoittamisen aihetta. Huomenna taas paluu arkeen lyhyen viikonlopun jälkeen ja veljen 7-vuotissynttärit. Loppuun vielä parit kuvat tältä päivältä, ettei jäis ihan tylsäksi tää postaus. Ensi kertaan, heips! 

En löydä edes sanoja

..Enkä todellakaan tiedä mistä aloittaisin. 

On tapahtunut ihan hirveesti asioita, niin pienessä ajassa. Lähes kaikki ne asiat on positiivisia juttuja enkä edes kunnolla tajua vielä, miten hyvin kaikki nyt on. Mä asun nykyään avoliitossa ihanan poikaystäväni kanssa. Oon tavannut aivan mahtavia ihmisiä, ottanut kauan haaveilemani tatuoinnin, nauttinut ulkoilmasta ja elänyt hetkessä. Tää kesä on paras koko mun elämäni aikana. Joka päivä on niin ihmeellinen, että vaan aika tulee vastaan. Viikot vaan kuluu ja kaikki on ihanaa. Toivotaan vaan, että tää onni jatkuu vielä syksyllä. En kyllä nää sille mitään estettä, mutta aina on se pieni pelko, että menettää tän ajattoman onnen, josta saa vaan kiittää jotain (vaikka sitten kohtaloa tai jotain ylempää voimaa, mikä ikinä onkaan), mihin ei voi vaikuttaa, ja olla niin helvetin tyytyväinen sekä ennen kaikkea kiitollinen. 

Uskomatonta, mä oikeesti elän omaa unelmaani, nyt ja tässä, vasta 17-vuotiaana, kun jotkut etsii sitä onnea koko elämänsä ajan. Vau. 

Kaikki on ihanaa

Muutto hoitukin nopeemmin (taas kerran) kun osasin odottaakaan. Kaks yötä uudessa kodissa takana ja vielä monta edessä. Milokin on ollut tosi kiltisti, mitä nyt haukkuu joka asialle mikä vois jollain tapana olla "uhkana" meille. Mä tosin en pidä sitä pahana asiana. Koska jos tänne joskus sattuis tuleen vahingossa väärälle ovelle eksynyt juopunut äijä (näin on kerran käynyt sillon ku kotona asuin) niin Milo pitää kyl huolen et kääntyy samantien takasi. Rakastan tätä asuntoa. Ja mun elämää. Kaikki on tosi jees.
Kuvat on nyt aika surkeeta matskuu, kamera on nimittäin huollossa. Brb.

Muutoksia ja mietiskelyä

 Elämä on joskus tosi jees. Sain kämpän samoista rivitaloista missä nyt äiteen luonakin asun. Muutan Miltsukan kanssa sinne. Mulla on kiva takapihakin siellä. Ihmettelen välillä miten mulla joskus käy tällanen tuuri asioissa, joita en ees ole osannut odottaa.
 Lukion eka vuos alkaa olemaan loppusuoralla, mä niin oon loman tarpeessa. Tänä kesänä aion ruskettua ja olla ulkona.
 Viimeksi kun kirjotin, en nukkunut koko yönä. Ei vaan tullut uni ja annoin sit olla. Sen yön jälkeen oon mennyt joka yö nukkumaan kymmenen yhentoista välissä, kiitos hirveen väsymystrauman.
 Mä tykkään muutoksista. Ne saa mut liikkeelle. Katoin eilen Eat Pray Love -leffan (tosin en loppuun asti koska väsymys) ja mietin, oisko musta kiertämään maailmaa. Oisinko mä sillon onnellinen? Elämän suuria kysymyksiä; sopiiko mulle stressaavalle, tasaisesta elämästä unelmoivalle, mutta siihen kyllästyvälle ihmiselle paikoillaan pysyvä vai vaihteleva elämäntyyli? Ehkä mä joskus saan tietää. Ainakin haluan kokea. Uskaltaa. Tuntea vapautta. Ja olla onnellinen.
 Hassua että oon kirjoittanut (pitkistä tauoista huolimatta) blogia jostain ala-asteelta asti mutta ensimmäistä kertaa mä kirjoitan minänä. En ajattele ns. muiden silmillä. Mä vaan kirjoitan. En edes välitä lukeeko tätä kukaan. Mä vaan haluan kirjoittaa tänne mitä mieleen tulee eikä tekstiä oo koskaan syntynyt näin nopeasti.