Aina ei mee niinku elokuvissa

Netflix-sarjoja, Syön purkista, Voisin siivota, mut kenen takia? Kahvi laimeeta, tänäkin aamuna. Mitähän sulle, mahtaa kuulua? En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua, Mut kirjoitan susta lauluja, Vielä kakstuhattakaheksankyt-luvulla Sun flanellii haluun lainata, Pikkupäissään kesäiltana, Mulla on ikävä sua, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla. Viikonloppuna, pakko valvoa. En haluu olla, yksin aamulla. Taas pariskunnat menee baarista kotiin, Ensi viikosta ne keskenään sopii, Mä en laita viestii, käännän kovempaa mun Musiikkii. En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua, Mut kirjotan susta lauluja, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla, Sun flanellii haluun lainata, Pikkupäissään kesäiltana, Mulla on ikävä sua, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla. Anna anteeksi jos mä oon kummallinen Kai koitan muuttua, älä halveksi jos näät Kun pussailen, pilkun jälkeen pihalla. Ainakun en, mä melkein soitan. En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua, Mut kirjotan susta lauluja, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla. Sun flanellii haluun lainata, Pikkupäissään kesäiltana, Mulla on ikävä sua, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla. En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua, Mulla on ikävä sua, vielä Kakstuhattakaheksankyt-luvulla.

En löydä edes sanoja

..Enkä todellakaan tiedä mistä aloittaisin. 

On tapahtunut ihan hirveesti asioita, niin pienessä ajassa. Lähes kaikki ne asiat on positiivisia juttuja enkä edes kunnolla tajua vielä, miten hyvin kaikki nyt on. Mä asun nykyään avoliitossa ihanan poikaystäväni kanssa. Oon tavannut aivan mahtavia ihmisiä, ottanut kauan haaveilemani tatuoinnin, nauttinut ulkoilmasta ja elänyt hetkessä. Tää kesä on paras koko mun elämäni aikana. Joka päivä on niin ihmeellinen, että vaan aika tulee vastaan. Viikot vaan kuluu ja kaikki on ihanaa. Toivotaan vaan, että tää onni jatkuu vielä syksyllä. En kyllä nää sille mitään estettä, mutta aina on se pieni pelko, että menettää tän ajattoman onnen, josta saa vaan kiittää jotain (vaikka sitten kohtaloa tai jotain ylempää voimaa, mikä ikinä onkaan), mihin ei voi vaikuttaa, ja olla niin helvetin tyytyväinen sekä ennen kaikkea kiitollinen. 

Uskomatonta, mä oikeesti elän omaa unelmaani, nyt ja tässä, vasta 17-vuotiaana, kun jotkut etsii sitä onnea koko elämänsä ajan. Vau.