Sain tietää tästä melkeen kolme viikkoa sitten. Aluksi olin todella järkyttynyt. En ole missään vaiheessa haaveillut lapsen saannista, olin ihan varma, että jos tulisin raskaaksi, tekisin abortin. Mieli kuitenkin muuttui tosi paikan tullen. Raskauden jatkamisesta tein lopullisen päätöksen vasta kun saman viikon lopulla puhuin asiasta äitini kanssa, joka ei monien muiden tavoin kehottanut keskeyttämään raskautta vaan sanoi, että tämä päätös on tehtävä itse ja hän tukee sekä auttaa, mitä ikinä päätänkään. Itkun, mietinnän ja keskustelun jälkeen päätin olla tekemättä aborttia. Sen jälkeen olenkin ollut vain iloinen asiasta. Niin kuin äitikin on tosi innoissaan.
Ollaan hankittu jo vaikka mitä vauvatavaraa, vaunuja myöten. Ehkä joidenkin mielestä on liian aikaista, mutta musta on kiva kun on jo kaikkea valmiina. Muutan myös isompaan asuntoon tähän samaan pihaan, mikäli nyt saan sen asunnon. Nyt asun "epävirallisesti" äitin luona, koska oon viimeaikoina kaivannut hirveesti perheen seuraa ja ihmisiä ympärilleni.
Oon saanut monenmoista kommenttia raskaudesta. Monet on onnitellut ja ihmetellyt. Yllättävän positiivisia ihmiset on kuitenkin ollut, odotin paljon pahempaa. Mutta hyvä näin koska täähän on oikeasti ilonen asia.
Mulla on ensimmäinen neuvolakäynti ensi viikon perjantaina. Ootan ensimmäistä ultraa kuin kuuta nousevaa ja ennen kaikkea tietoa siitä, että onko vauva terve. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että kaikki olis hyvin, mutta kyllä mä sitäkin odotan, että saan tietää onko tyttö vai poika. Äiti epäilee poikaa, mutta mä kun niin haluaisin tytön. Vaikka eihän sillä loppujen lopuksi ole väliä kumpi se on.
Lapsen isästä en ala selittämään somessa yhtään, en koe sitä tarpeelliseksi, koska ne joille se kuuluu, tietää ja loput arvaa, tai ainakin yrittää.
Oon miettinyt jo nimivaihtoehtojakin. Muistan ihan pienenä lapsena sanoneeni että haluan lapsia vain siksi että saan päättää niille nimet (:DD). Aika karua. Niistäkin olen vielä toistaiseksi hiljaa. Sen verran voin paljastaa, että mikään "tavallinen" nimi ei tule olemaan. En halua, että samassa päiväkodissa on kolme muuta saman nimistä lasta, ja muutenkin vähän erikoisemmat nimet on mun mielestä kauniimpia.
Koulusta sen verran, että jos en oo aivan väärässä niin vauva syntyy toukokuun alussa (perjantaina selviää tarkempi aika), kerkeen hyvin käymään melkeen kokonaan lukion kakkosluokan. Käyn joka tapauksessa koulua niin pitkään kun pystyn ja kesän jälkeen saatan aloittaa kolmannen luokan heti syksyllä. Tai sitten vähän myöhemmin, sen näkee sitten. Päiväkotiin en tietenkään niin pientä lasta laita, vaan äitini hoitaa vauvaa sen ajan kun oon koulussa. Mikä on mieletön rikkaus lapselle, ja tietysti myös mulle. Mä kun oon kasvanut käytännössä kokonaan ilman omia isovanhempiani niin olen erittäin kiitollinen ettei minun lapseni tarvitse kasvaa niin.
Nyt äkkiseltään ei tule mieleen muuta raskauteen liittyvää, mutta luulen että tulen kirjoittelemaan tänne nyt enemmän kun on jotain muutakin kirjoittamisen aihetta. Huomenna taas paluu arkeen lyhyen viikonlopun jälkeen ja veljen 7-vuotissynttärit. Loppuun vielä parit kuvat tältä päivältä, ettei jäis ihan tylsäksi tää postaus. Ensi kertaan, heips!
