Kaikki on ihanaa

Muutto hoitukin nopeemmin (taas kerran) kun osasin odottaakaan. Kaks yötä uudessa kodissa takana ja vielä monta edessä. Milokin on ollut tosi kiltisti, mitä nyt haukkuu joka asialle mikä vois jollain tapana olla "uhkana" meille. Mä tosin en pidä sitä pahana asiana. Koska jos tänne joskus sattuis tuleen vahingossa väärälle ovelle eksynyt juopunut äijä (näin on kerran käynyt sillon ku kotona asuin) niin Milo pitää kyl huolen et kääntyy samantien takasi. Rakastan tätä asuntoa. Ja mun elämää. Kaikki on tosi jees.
Kuvat on nyt aika surkeeta matskuu, kamera on nimittäin huollossa. Brb.

Muutoksia ja mietiskelyä

 Elämä on joskus tosi jees. Sain kämpän samoista rivitaloista missä nyt äiteen luonakin asun. Muutan Miltsukan kanssa sinne. Mulla on kiva takapihakin siellä. Ihmettelen välillä miten mulla joskus käy tällanen tuuri asioissa, joita en ees ole osannut odottaa.
 Lukion eka vuos alkaa olemaan loppusuoralla, mä niin oon loman tarpeessa. Tänä kesänä aion ruskettua ja olla ulkona.
 Viimeksi kun kirjotin, en nukkunut koko yönä. Ei vaan tullut uni ja annoin sit olla. Sen yön jälkeen oon mennyt joka yö nukkumaan kymmenen yhentoista välissä, kiitos hirveen väsymystrauman.
 Mä tykkään muutoksista. Ne saa mut liikkeelle. Katoin eilen Eat Pray Love -leffan (tosin en loppuun asti koska väsymys) ja mietin, oisko musta kiertämään maailmaa. Oisinko mä sillon onnellinen? Elämän suuria kysymyksiä; sopiiko mulle stressaavalle, tasaisesta elämästä unelmoivalle, mutta siihen kyllästyvälle ihmiselle paikoillaan pysyvä vai vaihteleva elämäntyyli? Ehkä mä joskus saan tietää. Ainakin haluan kokea. Uskaltaa. Tuntea vapautta. Ja olla onnellinen.
 Hassua että oon kirjoittanut (pitkistä tauoista huolimatta) blogia jostain ala-asteelta asti mutta ensimmäistä kertaa mä kirjoitan minänä. En ajattele ns. muiden silmillä. Mä vaan kirjoitan. En edes välitä lukeeko tätä kukaan. Mä vaan haluan kirjoittaa tänne mitä mieleen tulee eikä tekstiä oo koskaan syntynyt näin nopeasti.

Back to business

 Joops pitkä tauko takana ja niin monena päivänä (varsinkin viime kuukauden aikana) oon ajatellut alkavani kirjoittaa taas. Hirveen monta asiaa on tapahtunut tän melkeen vuoden pituisen tauon aikana, kuten arvata saattaa. En itseasiassa tiedä, kuinka moni enää edes lukee blogeja. Vloggaus vissiinki suositumpaa nykyään, mutta ei ole mun juttuni se. Anyway, itse tykkään lueskella enemmän blogeja ja seurailla mielenkiintoisia ihmisiä Instagramissa ja Ask.Fm'ssä (siitä puheenollen -> ASK.FM -> RIIKKAEE & IG -> RIIKKAEEE). Takaisin asiaan, voisin tehdä lyhyen throw backin mun nykyiseen elämään, että mahdolliset seuraajat saatte nopean katsauksen mun kuulumisista. Elikkä juu, tänä aikana oon mm:
- Seurustellut ja eronnut
- Menettänyt kavereita, saanut uusia kavereita ja ottanut yhteyttä vanhoihin
- Asunut omassa asunnossa ja muuttanut takaisin kotiin
- Ostanut koiran
- Käynyt melkein lukion 1. luokan
- Syönyt epäterveellisesti ja palannut terveellisimpiin elämäntapoihin
- Suunnittelut ja haaveillut tulevaa
- Muuttanut mieltä useasti
- Keksinyt mitä haluan tehdä lukion jälkeen
- Pettynyt ihmisiin
- Ihastunut
- Viettänyt paljon aikaa väärässä porukassa
- Juonut liikaa ja lopettanut juomisen
- Pärjännyt hyvin koulussa
- Itkenyt silmät päästäni ja nauranut vatsalihakset kipeiksi
- Piirtänyt ja kirjoittanut paljon
- Valvonut öitä
- Pelannut liikaa pleikkaria
- Ollut tyytyväisempi ulkonäkööni kuin koskaan ennen
- Saanut tatuointiajan kesäkuulle
- Harkinnut tummia hiuksia
- Ottanut ripsipidennykset, joista nyt pidän taukoa
- Tuhlannut järkyttävät määrät rahaa
- Lainannut järkyttävät määrät rahaa
- Ollut uskomattoman tyhmä
- Tehnyt paljon virheitä
- Oppinut itsestäni lisää
- Kyllästynyt Kankaanpäähän
- Saanut treenimotivaatiota ja elämäniloa
- Ollut onnellinen ja onneton
- Lihonut
- Tuntenut, ettei mulle koskaan tapahdu mitään
 Ja paljon muuta. On tää elämä jännää.
Nykyinen elämäntilanne on melko tasainen ja mielekäs. Oon saanut taas asioista otteen ja kuljen pikkuhiljaa kohti päämääriäni. Tätä tosin hankaloittaa mun ikuinen onnellisuuden välttäminen ja jonkin "suuremman" odottaminen mutta mä olen oppinut - ja opin kokoajan elämään paremmin sen asian ja itseni kanssa. Loppujen lopuksi oon saanut huomata niin monesti elämän olevan vain vaiheita, jotka hetkellisesti tuntuu vaan niin suurilta että joko odottaa edessä olevan jatkuvaa onnea ja euforiaa ettei osaa arvostaa nykytilannetta tai mikään ei tunnu miltään. Ihmismieli on kyllä kummallinen.
 Nojuu menipä nyt syvälliseksi mutta musta tuntuu että oon ehkä vihdoin löytänyt sen sisäisen kirjoittajani tai jotain. Ehkä sillä seikalla, että oon kirjoittanut päiväkirjaa jo yli vuoden, on jokin osuus asiaan. Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Nyt tosin tuntuu että voin kirjoittaa vaikka seinille, niin luontevalta tää tuntuu.